Kolme pientä porsasta

Olipa kerran kolme pientä porsasta, jotka asuivat äitinsä kanssa pienessä mökissä niityn laidalla. Ensimmäinen porsas, Pekka, oli aina iloinen ja leikkisä, mutta myös hieman laiska. Toinen porsas, Paavo, oli reipas ja piti kaikenlaisesta nikkaroinnista. Kolmas porsas, Pietari, oli hiljaisin mutta viisain kolmesta.

Eräänä päivänä äitisika kutsui pojat luokseen. "Rakkaat lapseni, olette kasvaneet isoiksi. On aika teidän rakentaa omat kotinne ja oppia huolehtimaan itsestänne."

Porsaat halasivat äitiään ja lähtivät maailmalle. He kulkivat yhdessä pitkän peltotien päähän, kunnes tie haarautui kolmeen suuntaan.

"Minä menen tähän suuntaan!" Pekka huusi iloisesti ja lähti juosten vasemmalle. "Aloitan heti rakentamisen, niin ehdin vielä leikkimään!"

Pekka löysi pellolta ison kasan olkia. "Tämähän on helppoa!" hän nauroi. Hän kasasi oljet seinäksi, heitti päälle katon ja oli valmis tunnissa. Talo näytti hieman vinolta, mutta Pekka ei välittänyt. "Riittävän hyvä!" hän sanoi ja lähti leikkimään ystäviensä kanssa.

Paavo käveli keskimmäistä tietä pitkin ja löysi metsän reunalta kasan risuja ja oksia. "Näistä saa hyvän talon," hän ajatteli. Hän nikkaroi iltapäivään asti, sitoi risut yhteen ja rakensi katon kuusen oksista. Talo oli kauniimpi kuin Pekan, mutta seinistä tuuli hieman läpi. "Tämä on tarpeeksi vahva," Paavo päätti tyytyväisenä.

Pietari käveli oikeanpuoleista tietä, kunnes löysi kallion rinteeltä isoja, tasaisia kiviä. "Kivitalo on vaivalloinen rakentaa," hän mietti, "mutta se kestää myrskyt ja tuulet." Hän kantoi kiviä päivä toisensa perään, muurasi niitä huolellisesti päällekkäin ja rakensi tukevan tulisijan keskelle. Työ kesti viikkoja, ja veljet nauroivat hänelle.

"Pietari vieläkin rakentaa!" Pekka huusi risutalon ikkunasta. "Me olemme jo valmiita!"

Pietari vain hymyili ja jatkoi työtään. Viimein talo oli valmis: paksut kiviseinät, vahva puuovi ja savupiippu, josta nousi savua.

Eräänä syksyisenä iltana metsästä kuului huuto. Iso harmaa susi oli tullut kylään ja haistoi porsaat. Hän hiipi Pekan olkitalon luo ja koputti oveen.

"Pikku porsas, pikku porsas, päästä minut sisään!" susi huusi makealla äänellä.

"En päästä, en todellakaan päästä!" Pekka vastasi pelokkaana.

"Silloin minä puhaltelen ja puhaltelen, ja talosi kaatuu!" susi murahti.

Susi veti syvään henkeä ja puhalsi. Oljet lensivät kuin tuulessa, ja olkitalo hajosi kasaan. Pekka juoksi niin lujaa kuin jalat kantoivat Paavon risutalon ovelle.

"Päästä minut sisään, susi tulee!" Pekka huohotti. Paavo avasi oven ja lukitsi sen nopeasti.

Susi seurasi pian perässä. "Pikku porsaat, pikku porsaat, päästäkää minut sisään!"

"Emme päästä!" molemmat huusivat.

Susi puhalsi. Risut rätisivät ja oksat katkesivat, ja koko talo romahti. Porsaat pakenivat Pietarin kivitalolle.

"Auttakaa! Susi on perässämme!" he huusivat. Pietari avasi oven, veti veljet sisään ja työnsi raskaan puuoven kiinni. He kuulivat suden askeleet ulkona.

"Pikku porsaat! Päästäkää minut sisään, tai minä puhaltelen tämänkin talon kumoon!"

Susi puhalsi ja puhalsi. Seinät eivät heilahtaneet. Hän puhalsi uudestaan, niin kovaa kuin pystyi, kunnes hänen päänsä pyöri. Kivitalo seisoi aivan yhtä tukevana kuin ennenkin.

Susi murahti ja yritti kiivetä savupiipusta sisään. Mutta Pietari oli viisas: hän sytytti tulisijaan suuren tulen. Kun susi kurkkasi piippuun, savu löi häntä kasvoihin ja kuuma ilma poltti hänen tassujaan.

"Auts!" susi ulvoi ja pyörähti takaisin katolle. Hän liukui alas ja juoksi metsään niin kovaa kuin jalkansa kantoivat. Eikä häntä enää koskaan nähty kylässä.

Kolme porsasta halasi toisiaan tulisijan ääressä. Pekka ja Paavo katsoivat Pietaria kiitollisina.

"Sinä olit oikeassa, Pietari," Pekka sanoi. "Ahkera työ kannatti."

"Rakennetaanko mekin kunnon talot?" Paavo kysyi.

Pietari hymyili. "Rakennetaan yhdessä. Kolme kivityötä käy nopeammin kuin yksi."

Ja niin kolme pientä porsasta rakensi jokainen itselleen tukevan kivitalon, ja he elivät onnellisina tietäen, että huolellinen työ ja viisaus suojelevat paremmin kuin helpoimman tien valitseminen.